Heipä hei!!!
Mulla on pikkusen tota hiljaiseloa pukannut, kun on ollut aika stressaava ja tiukka meininki duunissa, mutta yritän nyt taas palata blogin ääreen (ja urheilun, joka on myös parin kuluneen viikon aikana melkein unohtunut, prkl!). Aihe, mistä nyt haluan kirjoittaa on minulle arka ja ehkäpä jopa häpeilenkin sitä, mutta haluan kuitenkin tuoda sen esille, sillä nykypäivänä tuntuu, että tietyt muotiblogit suorastaan lietsovat kulutushysteriaa, mikä on meinannut myös koitua omaksi kohtalokseni.
Myönnetään olen himoshoppaaja, koukussa vaatteisiin ja asusteisiin, enkä eden yhtä viikkoa ole selvinnyt käymättä jossain liikkeessä. Luottokorttivelkoja on enemmän kuin tarpeeksi (onneksi kortteja sentään vain yksi) ja alkuvuodesta jouduin shoppausvimmassani niin pahaan pikavippikierteeseen, että selvisin siitä ainoastaan ottamalla yhden suuremman lainan pankista. Nii-in, hullua mutta totta. Lähes kaikki raha pakollisten kulujen, kuten vuokran sähkö -ja puhelinlaskun sekä ruuan lisäksi upposi vaatteisiin. Tunsin sekoavani, jos en päässyt ensimmäisten joukossa tutkailemaan ns. halpisketjujen uutuuksia, sillä olisinhan voinut menettää jotain ihanaa (toisin sanoen sellaista trikoorytkyä, joita ilmestyy Ginalle joka viikko ja joita käyttävät kaikki). Olen myös kova käymään ulkona ja jossain vaiheessa oli enemmän sääntö kuin poikkeus, että ennen baarireissua, sinne oli pakko hankkia jotain päällepantavaa. Shoppailusta mulle ovat huomautelleet niin perheeni kuin läheisimmät ystäväni, mutta olen myös onnistunut sen heiltä aika hyvin salaamaan (tosin kai ne sen on siltiki huomanneet). Tosin isän kanssa välit ovat menneet lähes kokonaan poikki, kun hän kyllästyi jatkuvaan rahan ruinaamiseeni ja siitähän en voi syyttää kuin itseäni. Blogiin en myöskään ole kuvannut läheskään kaikkia ostoksiani, sillä en ole halunnut, että läheiset ihmiset huomaavat, miten paljon tosiasiassa teenkään uusia hankintoja.
Olen tässä viime aikoina (jo alkukesästä) alkanut ajatella toimintatapaani yhä enemmän ja enemmän ja jouduinkin peiliin katsoessani toteamaan itselleni, että olen oikesti koukussa shoppailuun ja se on minulle ongelma enemmin kuin hauskaa ajan vietettä. En mä helkkari sentään halua 24-vuotiaana hukkua luottokortti yms. velkoihin, sillä tulevaisuuden haaveena on mm. oma asunto, eivätkä kaapista tursuilevat halpisrätit loppupeleissä tuo sitä leipää pöydän ääreen ja maksa mun laskuja. Kaikista pahinta olisi menettää luottotiedot kokonaan, eikä sekään ole mulla ollut kovin kaukana... Jossain vaiheessa jopa neuroottisesti pelkäsin postilaatikosta tulevia kirjeitä, sillä pelkäsin kuollakseni, että ne ovat joitain maksumuistutuksia. Onneksi tämä vaihe on jo takana ja sain kaikki kiireellisimmät laskut, pikavipit ja kulutusluotot kuitattua ja nyt maksan vain yhtä suurempaa pankistaotettua lainaa reilulla korolla. Nukun myös yöni huomattavasti paremmin ja tässä kuussa sain jopa elämäni ensimmäisen kerran laitettua palkastani rahaa säästöön! Kauppoihin ei ole enää niin kova hinku ja vaikka varmaan viikottain jossakin pyörähdän (menen aina kotiin Ullikseen keskustan kautta), niin se ei enää tarkoita sitä,että mun olisi pakko saada kaupasta jotain mukaani. Joillekin tämä saattaa kuulostaa pikkujutulta, mutta mulle tämä muutos on todella suuri.
Syy miksi tein tän postauksen on, että kirjoitan muotiblogia ja uskonkin, että yksi erittäin suuri syy erityisesti nuorten tyttöjen kulutushysteriaan ovatkin muotiblogit, joissa bloggaaja esittelee viikottain jatkuvaa ostossaalistaan ja jokaisessa päivän asu-kuvassa koreilee uusi vaate. Kuuluin itsekin aiemmin myös niihin, jotka intoutuivat muotibloggaajien uusien ihanuuksien sokaisema juoksemaan kauppaan ja ostamaan jotain, mitä en edes oikeasti tarvitse. Tuntuu, että joidenkin blogien ainoa tarkoitus on vain esitellä uusia vaatteita ja valtavia ostossaaliita ja muu blogin sisältö jää harvinaisen kylmäksi. Tässä vaiheessa haluankin antaa kunniamaininnat erityisesti
Stellan ja
Jennin blogeille, jotka omasta mielestäni kuvastavat juuri sitä, mitä muotiblogien parhaillaan tulee olla. Tämä postauksen kirjoitin taas vain ja ainoastaan siinä toivossa, että saisin edes yhden nuoren todella miettimään kulutustottumuksiaan ja joutumasta velkaantumaan, nimittäin se jos joku on helvetillistä. Itselläni tie täydellisyyten on vielä pitkä, mutta uskon, että olen kohta vähintäänkin saavuttanut puolimatkan, tai ainakin nykyään harkitsen ostoksiani paljon tarkemmin. Varmaa ei myöskään ole, päästäänkö tässä koskaan maaliviivalle asti, mutta ainakin tavoitteet ja motivaatio on korkealla. Will see... :)
Loppuun haluan sanoa, että jos kukaan koskaan painiskelee samanlaisten ongelmien kanssa ja tarvitsee apua, niin vastailen kyllä todella mielelläni kaikkeen aiheeseen liittyvään ja annan osaamiseni mukaan myös vinkkejä :) Ostoksia tulen myös kaikesta huolimatta esittelemään jatkossakin, mutta silloin niissä sitten pitää olla jotakin oikesti esittelemisen arvoista (katsotaan tuoko sitä yksi piiiitkään harkittu tilaus Nellyyn). Niin ja tämä aihe on mulle todella arkaluontoinen ja olen kesti lähes puolivuotta saada se julkisesti kirjoitettua, mutta ainakin mulla on nyt hemmetin kevyt olo :)
ps. Tässä postauksessa on varmaan tsiljoona kirjotushäröä, sillä kello on jo ties mitä ja rillit duunissa... no worries, oikoluen tän aamulla!!!
Tekstit
